• Main
  • Selected Work
  • Aino-Mari
  • Contact

Contact

Get in touch! I communicate and work in English, Finnish and Swedish.

Email

agent (at) agenttuuri.fi

Instagram

instagram.com/ainomarituuriwrites/

ainomarituuriwrites

Journalist & Author, Creative ✨ On writing and freelancing ✨
Specialized Journalism @ USC Annenberg ✨
Takana on tänään kuukausi Kaliforniaa. 🌻🌻 Takana on tänään kuukausi Kaliforniaa. 🌻🌻🌴🌊 Tuntuu etten ole tehnyt muuta kuin käynyt koulua mutta olenpa sittenkin: hankkinut asunnon, soittanut kaasuyhtiöön ja kouluihin, aikatauluttanut keikkoja ja kuivausrumpua, iloinnut small talkista ja hypännyt uusiin ihmisryhmiin. Olen kirjoittanut heistä ja heille, koodannut, edannut ja ennen muuta lukenut valtavasti journalismia ja sitä käsitteleviä artikkeleita. Kuukausi on aika erikoinen aika! Se on pitkä pätkä mutta ei sitten kuitenkaan. Kesäni on deadlinejen, mehikasvien ja palmujen täyteinen. 🌻 A month in SoCal! ✅ #agenttuuri #hssäätiö
🌺 Viikko alkoi katugallupeilla. Amerikkalaisill 🌺 Viikko alkoi katugallupeilla. Amerikkalaisilla on niille tosi viehättävä termi, vox pop. Olen tavoitellut kansan ääntä aikoinani jo kesätoimittajana, mutta nyt tallennamme audiota ja edaamme menemään. Olen miettinyt sanaa sketchy. Moni asia on täällä paikallisten mielestä sketchy: alueet, selitykset ja esimerkiksi sen huoltoaseman ympäristö, jossa tänään vox popia metsästin. (No joo, oli se ehkä vähän.) Termi kantaa ajatusta, jossa huonosti viimeistelty tai epätäydellinen on epäilyttävää. Sinne päin on huonoa ja vimpan päälle on hyvää. Tällä on jotain tekemistä amerikkalaisen ulkonäkökäsityksen kanssa. (Pitää kirjoittaa siitä.) Liikenteestä pitää myös kirjoittaa. Kuvissa e-bike, joita näkyy paljon, ja kuskiton Waymo, joita näkyy valtavasti ja koko ajan. Sketchy. 🌺
Sain kirjoittaa itselleni tärkeitä aiheita jutui Sain kirjoittaa itselleni tärkeitä aiheita jutuiksi asti ennen mantereen vaihtamista. 💫 Juttuni Kurin sukupolvi julkaistiin juuri Apu-lehdessä, printtinä ja diginä. Halusin jutussa pohtia, miksi törmään liian usein sellaiseen puheeseen lapsista, jota kenenkään ei tulisi kuulla eikä puhua tai kirjoittaa. Mietin aina, keitä nämä ihmiset ovat ja miksi he kääntävät hankalat tunteensa juuri lapsiin. Mikä heihin on kenties kasvaessa vaikuttanut? Yritin jutussa päästä kiinni siihen, miksi etenkin sotienjälkeisissä ikäluokissa on ihmisiä, jotka tuntuvat pitävän lapsuutta virheenä ja lapsia lähinnä kiusankappaleina. Voisiko se liittyä heidän omiin lapsuuksiinsa ja suomalaisen lapsuuden kehitykseen ylipäätään? Ja voihan se. Jutunteko sai minut ihmettelemään, että näin me vaan täällä yhdessä elelemme, omine kokemuksinemme ja omista aikakausistamme ammentaen. #lapsuus #agenttuuri #apu360 @apu_360
Helsingin Sanomissa ilmestyi eilen tekstini siitä Helsingin Sanomissa ilmestyi eilen tekstini siitä, millaista on ollut kasvattaa lapsia digi-intoisessa Suomessa. Alkuinnosta vasta-aaltoon ei lopulta kulunut kauan, yhden lapsuuden verran, mutta maailmankin mittakaavassa aika oli meillä erityisen intensiivinen. Näinä vuosina suomalaisesta vanhemmuudesta tuli digivanhemmuutta ja huolenpidosta huolten pitoa. Kokemus yhdistää meistä osaa, mutta se myös erottaa sukupolvia. (Ja tämä näkyy myös jutun kommenttikentässä.) Tästäkin Hesarissa kirjoitan. 📲 Kiitos ajatuksista ja kiitoksista! Niin kuin meitä täällä Kaliforniassa opetetaan: palaute on aina ilo. ✨✍🏼✍🏼 #helsinginsanomat #digivanhemmuus #agenttuuri
Kesäkuun pilvisyys on väistynyt, aamu avautui jo Kesäkuun pilvisyys on väistynyt, aamu avautui jo varhain aurinkoisena. Koirat hymyilivät takaisin. Kesäkuuni on ollut enimmäkseen röyhkeitä ruusuja mutta myös syvää kärsimystä siitä etten vieraalla kielellä kykene ilmaisemaan itseäni niin täsmällisesti kuin haluaisin. Etten saatananperse löydä sanoja, että pilkutuskin vangitsee vapauttani AP:n ankeaan tyyliin. Olen kuin lapsi, jonka sanomisen halu ylittää kielen taidon. Yritän löytää hyviä puolia. Kenties ymmärrän paremmin suurta määrää ihmisiä samassa tilanteessa. Näen lukuisten ihmisten sisällä olevat ajatukset, joita he eivät saa ulos. Kieli on luksusta, valtaa ja toimintakykyä. Ehkä alan enemmän tanssia ajatuksia ulos? Welcome, July of Los Angeles! 🌹🌹
Kolibreja, kahvia ja keskustelua. Kielten ja kommu Kolibreja, kahvia ja keskustelua. Kielten ja kommunikaation ikuista ihmettä. 🌺🌺 Kesälukukausi alkoi tällä viikolla. Kampus ei ole ollenkaan hiljainen vaikka muiden mielestä se on. USC-kampus on valtava kylä, jossa on oma Sephora, stadion, pankki ja uima-altaat. Ainakin. Journalismin Annenbergissä on oma sykkivä mediakeskus, joka muuten kuulemma on jollain tavalla tekemisissä olympialaisten 2028 kanssa (kannattaa hakeutua tänne ensi vuonna!). Tänään kannoin hiessä kameravarustusta ja suurta kamerajalkaa. On toinen opiskelupäivä, siis toinen, mutta ryhdyimme työhön. Täällä todella ryhdytään hommiin. Tuotamme ryhmissä monikanavaista journalismia (siis ihan tavallista journalismia) Los Angelesissa, Los Angelesista. Violeteissa orkideapuissa kuhisi, sirisi ja soi. Sain kuulla, että nämä kolibrivauvat ovat juuri kuoriutuneet. 🌺
Kaunista juhannusta Kaliforniasta! 🌸 Tasan vuo Kaunista juhannusta Kaliforniasta! 🌸 Tasan vuosikymmen sitten vietin juhannusta San Diegossa, parisataa kilometriä täältä etelään. Muistan kolibrit ja ystävän saunan, vielä pienet lapset. Tänä vuonna ajattelin viettää omaa summer soulsticeä, siis sielukasta kesäpäivänseisausta poikkeuksellisessa mutta sielukkaassa siirtymävaiheessa. Juhlin June gloomin kosteutta, jalkapallon mm-kisojen ruuhkia ja aikaerorasituksen suomaa yllättävää luovuutta. This year I’m having a soulful yet jetlagged summer soulstice in L.A. 🌸💕 #hssäätiö
Vaihdevuosibisnes! 💰💰 Hesarissa on laaja ju Vaihdevuosibisnes! 💰💰 Hesarissa on laaja juttu vaihdevuosien kaupallisesta puolesta. Itsestään selvä viesti on, että palveluita ja tuotteita on tänään eilistä enemmän, mutta valitettavasti ne eivät aina lisää tietoa, auta mahdollisiin vaihdevuosioireisiin eivätkä ainakaan auta kaikkia. Sen sijaan ne maksavat. Minulle aihetta ihan hyvin tuntevana palveluiden räjähtäminen tarkoittaa ennen muuta sitä, että oikeanlaista, tutkittua apua ja tietoa on liian vähän. Tietenkin käärmeöljyä on helppo myydä, kun ei ole muutakaan. Kun omissa kanavissani alkoi pyöriä Edel-nimisen tuotteen mainos, tsekkasin sen sisällön (luontaistuotesekoitus) ja etenkin taustayrityksen, joka myy myös VitaePro-tuotteita. Niiden idea on ainoastaan tämä: jatkuva kuukausitilaus. Esivaihdevuodet ovat loistava syy, ne ovat syy myydä. Joka päivä ihmettelen erilaisissa vaihdevuosisomeryhmissä, miten kritiikittömiä ja kertakaikkisen pihalla keski-ikäiset naiset ovat siitä mikä edes periaatteessa voi auttaa. Toki kuten jutussakin todetaan, lumevaikutus on suuri. Ehkä ihmiset elävät elämäänsä läpi erilaisissa lumevaikutustiloissa ja samalla käyttävät rahojaan sinne, tänne. Elämä on pitkä lumevaikutustila. (Kuulostaa romaanin aiheelta.) Kirjoitin toisen kuvan spiikin kolme ja puoli vuotta sitten. Nyt on puhkeamassa – siis se kaupallinen potentiaali. Toivon, että ansainnan mahdollisuudet pikkuhiljaa satavat sinne tutkimusrahoituksen ja -kehityksen laariin. #menologeja #esivaihdevuodet #vaihdevuodet
Olen fiilistellyt Artemis II:n kuulennon kuvia maa Olen fiilistellyt Artemis II:n kuulennon kuvia maapallosta ja kokenut uudelleen sellaisen tarpeellisen irrallisuuden, jonka koin myös muutama vuosi sitten. Mietin kuvan voimaa vuonna 2022, kun tein Nesslingin säätiön juhlavuosipodcastia ympäristötutkimuksen ja -suojelun historiasta. Vielä tuolloin ainoa, joka meillä Maan asukkailla oli, oli kuva avaruuslennolta vuodelta 1972. Tuota kuvaa kutsuttiin muun muassa The Blue Marble -kuvaksi, siniseksi marmorikuulaksi. Kuvan vaikutus oli valtava, ja siitä kannattaa ylipäätään lukea lisää. Kalpean pallomme kuva jotenkin liikutti minua jo tuolloin. Lisää vauhtia perspektiivinmuutokselle sain jututtamalla podcastiin tutkija Oskari Sivulaa, joka tutki sittemmin julkaistussa väistöskirjassaan avaruustoiminnan etiikkaa. Hän pohti erityisesti Maan mikrobien leviämisen eettisyyttä planeetan ulkopuolelle. Siis saman sinisen marmorikuulan mikrobien leviämistä valokuvan ulkopuolelle. Tuo kuula kun oli, ja on, myös omanlaisensa elämän eli mikrobiston koti. Ja koko tuo mikrobisto on kuvassa, kun oikein ajattelee. Kirjoitin podcastin viimeiseen eli kuudenteen jaksoon kuvassa näkyvän spiikin. Joskus on maattava ihmisyydessään ja yritettävä katsoa kauemmas. Kokemuksellinen perspektiivimuutos, sininen marmorikuula, kalpea sininen pallo. Podcast on yhä kuunneltavissa Helsingin Sanomien sivulla ja peruspalveluissa, ja se löytyy nimellä Suojeltu! Puoli vuosisataa ympäristötutkimusta. 🔵🔵🔵
Eilinen oli täynnä yhteysviivoja — Aamulla ki Eilinen oli täynnä yhteysviivoja — Aamulla kirjoitin Mummola-elokuvasta, jossa vakuuttaa näyttelijä Ria Kataja. Illalla ilahduin, kun näin hänet (ja Iida Kuninkaan ja Anna Airolan) lavalla teoksessa Peter asui talossa. Lavalla oli allas. Viikonloppuna meren jäällä ajattelin, että jääkiekkokaukalo ja uima-allas ovat kummallisia asioita, sillä ne rajautuvat väärin. Uima-allas on outo yritys siirrellä elementtejä, outo. Päivällä sain osallistua Helsinki Litin järjestämälle Monika Fagerholmin mestarikurssille. Fagerholmille tärkeää luettavaa on ollut Julia Kristeva. Minulle Kristeva on etupäässä semiootikko, ja viiva illan esitykseen: kielen rakentuminen, sanojen kantamat merkitykset, merkkien kyky siirtää ajatuksia, yritys vangita lihaa. Teatteri kykenee leviämään kielestä kroppaan, vaikka sitten strobokuvotuksen avulla. Fagerholm myös kertoi, että dramaturgi Outi Nyytäjä oli muinoin kehottanut häntä kirjoittamaan ”kuin pieni eläin”. Kuvaus ei sisältänyt niinkään vimmaa kuin pienuuden ja tarkkailun idean: olla kuin eläin, jonka ympärillä maailma on suuri. Tästä vedän viivan suoraan Peter-nimiseen delfiiniin – eläin, jonka ympärillä maailma on erirajainen kuin meillä. Miten kirjoittaa kuin sellainen? Kenen kielellä? Fagerholm kirjoittaa lähihistoriasta. Viiva: historian käyttäminen toimii lopulta kuin faabeli. Se etäännyttää mutta kertoo aina silti meistä, ei niistä. Tarina Peteristä on tarina meistä vaikka muuta toivoisimme. Lopulta tietenkin minä vedin nämä viivat oleviksi. Eivät ne olleet äsken vielä olemassa. Kuljetin ajatusta pisteestä pisteeseen ja tulin rajanneeksi jotakin, mutta vain niin kuin se itse ymmärrän. Niin kertomukset toimivat. Kiitos eilisen ihmisille, eläimille. 💕💗 #helsinkilit @helsinki_lit #espoonteatteri #pipsalonka #peterasuitalossa
Millaista on ollut kasvattaa lapsia digi-intoisess Millaista on ollut kasvattaa lapsia digi-intoisessa Suomessa ennen älypuhelinsuosituksia? Tässä välivaiheessa tai ”ihmiskokeessa”, niin kuin nuorisolääkäri Silja Kosola Ylellä tänään kuvaa. Olen tietenkin perannut viime vuosikymmenen digivanhemmuutta tietokirjoissa ihan urakalla, mutta se oli aikaa ennen suosituksia, ennen tukea. Esikoinen sai puhelimen ekaluokalla, nyt hän liukuu aikuisuuteen. Lukiossa ei ole kirjoja vaan tietokone lukemattomine ikkunoineen. No: pitäisikö kirjoittaa, ja mihin teksti voisi sopia? HS:n kehitysjohtaja Esa Mäkinen kirjoitti 11.1. ihan höpöjä siitä, että Suomen kannattaisi seurata Tanskan mallia siinä, että vanhemmat voivat sallia lapsensa somet suositusten ohitse. ”Lapset kasvavat kovin eri tahtia - - vanhemmilla pitää olla mahdollisuus kasvattaa lastaan niin kuin parhaaksi näkevät”, Mäkinen kirjoittaa. Tuttu argumentti siitä, miten perhevapaiden jakaminen on kunkin perheen oma juttu, ja miten silti sattumalta äidit pitävät vapaista leijonanosan. Lausuma on myös erittäin tech bro, eikä ihme: Mäkisen duunia on ajatella teknologista kehitystä. Juuri tekkikulma on Suomessa aina riittänyt perusteluksi. Jokainen omia tai muiden lapsia 2010-luvulla kasvattanut tietää, että älypuhelin tarttuu. Ihan sama, onko välitunnilla puhelin yhdellä vai kymmenellä yläkoululaisella – kun yhdellä on, muillakin on. Olen nimennyt sen otsakokoukseksi. Yle kirjoittaa, että vanhemmat heräsivät somen vaaroihin viiveellä. Minusta niin ei käynyt, vaan vanhemmat eivät vain tienneet, miten toimia. Kaikki huomasivat kyllä, että jokin on vialla. Digivanhermmat olivat varsinkin koronan digiloikan lämmössä ihan vain keinottomia. Vanhempien ikäluokkien ja tech-veljien vastaus on joko töpselit seinästä tai täysi valinnanvapaus. Mutta ei se mene niin. Kukaan ei yksin tätä sotkua selvitä. Tarvitsemme vahvoja linjauksia. Minulle kaiken kokeneena suosituksista ei enää ole hyötyä, mutta olen helpottunut seuraavien puolesta. Vaikutus lapsiin kulkee digivanhempien kautta. ✨✨ #digisuositukset #aikakonekirja #piuhelimenpomoksi #digivanhemmuus
Sellainen vapaan kirjoittajan ja luovan työläise Sellainen vapaan kirjoittajan ja luovan työläisen vuosi. Henkilökohtaisella tasolla ydinmehua, täyttä ja täyteläistä. ✨ Julkaisin tietokirjan ja puhuin siitä radiossa ja Pikkuparlamentissa ja naistenilloissa ja kirjamessuilla. Tein toisenlaisia projekteja, luin keskimäärin kirjan viikossa, välillä kaksi ja välillä en mitään. Katsoin tosi hyvää telkkaria ja hyvää teatteria. Listasin paljon juttuaiheita ja journalistisia kokonaisuuksia, mutta en ihan tiedä, minne niitä tarjota. Ostamisen prosessit ovat suomalaisessa mediassa sanalla sanoen levällään. Huolimattomuuteen johtava kiire ja jatkuva työn epävarmuus näkyy ja tuntuu ulkopuolelle, aina minulle saakka. Se on niin sääli, suurta tuhlausta. (Jos sulla on hyvä tuottajasuhde tai olet itse noheva ostaja, vinkkaa mulle!) Olin haastateltavana, kuvattavana, radiossa ja pidin pitkän kesäloman. Kävin Kulttuuriykkösessä kymmenkunta kertaa – yhden kerran puhumassa Menologeista ja loput Perjantaistudiossa milloin mistäkin. Matkustin Kööpenhaminassa, Ahvenanmaalla, Tukholmassa ja Uppsalassa, Vaasassa ja Savonlinnassa. Olen löytänyt friikkuudesta jonkinlaista pridea, alkanut pohtia ajatuksen vapautta hieman järjestelmällisemmin ja analyyttisemmin. Tämä kaikki on vasta alussa. Loppuvuodesta saamani uutiset määrittävät omaa tulevaa vuottani. Toivottavasti voin pian jakaa ne. Kiitos kulkijat tästä vuodesta. 💘 Tervetuloa jännittävä 2026! 💫💫✨🪐
Lempisanani suomessa on hän, monista eri syistä. Lempisanani suomessa on hän, monista eri syistä. Nyt sain kummallisesti kutsun olla Suomen Kuvalehden Hän. Lehden kannessa on kiinnostava kultavarantojuttu, korvassani kultaa ilmentävä kahvikuppi. Kuvaaja Marjo Tynkkynen oli sessiossamme kekseliäs, huolellinen ja hauska. Teen itsekin henkilöjuttuja, olen kohteistani kiinnostunut ja näkökulmissani tuottelias, mutta oma narratiivini on melkoisen tylsä. Käännekohtia? No jaa. Olen halunnut alalle ehkä viisivuotiaasta. Olisipa siihen jokin syy tai sattumus, mutta ei! Se olen vain minä. Oli vähän liiankin opettavaista olla Hän. Ja mistä huomenna sitten puhutaan? Näin meidän kesken: olen aika varma, että isistä, ja pimeydestä, huomenna puhutaan niistä. ✨💫🌕 Kuva Marjo Tynkkynen Teksti Juha Riihimäki SK 45/2025 #tietokirjallisuus #journalismi @suomenkuvalehti
Jossain vaiheessa Helsingin kirjamessuja mietin, e Jossain vaiheessa Helsingin kirjamessuja mietin, että ei hitto täällä on jengiä. Se oli varmasti lauantaina joskus nuorten tietokirjallisuus -keskustelun jälkeen. Ja olihan sitä jengiä, kun yli 100 000 ihmistä vieraili Messukeskuksessa pitkän viikonlopun aikana. Kirjojen takia! (Ja vähän myös viinin.) Oli kiva puhua keväällä ilmestyneestä omasta kirjasta ja jututtaa hyviä puhujia nuorten tietokirjallisuudesta, joka minua juuri nyt pohdituttaa kovasti. Oli kiva tavata tuttavia, joita yleensä näkee vain kirjamessuilla. Oli ihanaa myös istua yleisössä. En tiedä, mitä mieltä olen kellojensiirrosta noin yleisesti, mutta sunnuntaiaamuna tarvitsin jokaisen ilmestyneen minuutin. Kiitos kirjaihmiset! 💕💕 #helsinginkirjamessut @tietokirjailijat @wsoykirjat #menologeja #esivaihdevuodet
Kansalliset digisuositukset julkistettiin. Siellä ei ole yllättävää – alle 13-vuotiaat eivät saa käyttää sosiaalisen median palveluita ja pikkulapset eivät tarvitse ruutuja ollenkaan. Suositukset ovat tervetulleet. Odotan lisäsuosituksia myös isommille teineille, aikuisille ja senioreille. Koko aihe kuitenkin saa minut vain apeaksi. Olen Aikakone, ihmissuhteet digimaailmassa -tietokirjassa (2022) kuvannut, miten Suomi lähti innokkaana tekkihuumaan ja varsinkin lasten kännyköihin. Ylpeänä, malttamattomana. Olen kuvannut kirjassa senkin, miten vuonna 2015 koulunsa aloittanut sai ekalla puhelimen, sillä se oli hienoa ja edistyksellistä. Äänen pääsivät teknologialla vaurastuneet ja siitä hyötyjä saavat. Olen kasvanut digivanhemmuuteen nyt vuosikymmenen, sieltä ekaluokalta alkaen. Ajattelen, että tämä lapsi- ja nuorisojoukko jätettiin pulaan. He putosivat digi-innon ja nyt hiljakseen käynnistyvän sääntelyn väliin. He kokivat rajattomuuden, lasten omat suuret Whatsapp-ryhmät, Omeglet ja kaiken sen, mitä nyt halutaan säädellä. Me vanhemmat olemme säädelleet kukin omien taitojemme ja voimiemme mukaan. Yhteistä rintamaa ei ollut, sillä hyödyt ja haitat lankesivat niin epätasa-arvoisesti. Ajattelen yhä, että aktiiviset seniorit saivat ja saavat digistä eniten, ja lapset ja perheet maksavat hyvinvoinnillaan ja ihmissuhteillaan. Tänään pienten lasten vanhemmilla on onneksi helpompaa. On digilaitteettomia oppitunteja, ehkä joskus vielä välituntejakin. On tiedostavampia aikuisia, on digikritiikkiä. Olen iloinen siitä ja myös hieman katkera siitä, miten aikuisten digi-into viime vuosikymmenen aikana jyräsi hiljaiset. Samojen lasten kohdalla niin kävi myös koronaeristyksessä ja koulujen sulkemisessa. Olen pian täysi-ikäisen äiti ja onnellinen siitä, mutta tätä maailmanaikaa lasten saamisessa kadun, ihan hiukan. Olemme velkaa näille nykynuorille, mutta miten korvaamme kaiken? Pyytäisivätkö operaattorit, matkapuhelinmyyjät ja tekkitoimitukset anteeksi, vai maksettaisiinko heille ihan rahaa? Ideoita? ✨ #digisuositukset #digivanhemmuus #aikakonekirja
Lokakuu on lukukuu on kirjamessukuu! Minulla on Lokakuu on lukukuu on kirjamessukuu! Minulla on riemu olla Helsingin kirjamessuilla sekä esiintyjänä että toimittajana. ✨ Lauantaina 25.10. kello 12.30 Kruununhaka-lavalla jututan Maria Laaksoa, Joona Leppälää ja Henriika Tulivirtaa nuorten tietokirjallisuudesta. Millaista on nuorille suunnattu tietokirjallisuus tänään? Miten se auttaa hahmottamaan maailmaa ja voisiko juuri tieto alentaa kynnystä kaikenlaiseen lukemiseen? Ihan mainio kattaus. ✨ Sunnuntaina 26.10. kello 12.00 Vallisaari-lavalla räjäytetään (esi)vaihdevuodet! Puhumme vaihdevuosista, naisen toisesta keväästä ja Menologeista Emilia Vasko-Kujalan ja Noora Mustajoen kanssa. Suvi Auvinen haastattelee, tulee varmasti tykki setti. Minusta menologiaihe kestäisi hyvin julkisemmankin lavan kuin Vallisaari on, sillä kuten olen jaksanut toistella, aihe on yleismaailmallinen ja laaja. Mutta ehkä Vallisaaren intiimiys ja rauha auttavat juuri sinua uskaltamaan paikalle sunnuntaina. Tervetuloa! Kirjamessuilla sitä jotenkin aina avaa sydämensä ja imeytyy kirjavirtaan. Tule moikkaamaan ja juttelemaan. 📖📚🔖💗 #menologeja #kirjamessut #tietokirjallisuus #vaihdevuodet #esivaihdevuodet @helsinginkirjamessut @tietokirjailijat
Hyvää säätiöpäivää! 🍁 Vapaille agentei Hyvää säätiöpäivää! 🍁 Vapaille agenteille säätiöt ovat elintärkeitä. Ne rahoittavat eli tekevät työnteon mahdolliseksi, mutta ne ovat myös yhteisö ja kehys: nämä ihmiset uskovat kanssani tähän projektiin. Itselläni on tällä hetkellä kalenterissa kaksi säätiörahoitettua projektia. Säätiöt jakavat rahoitusta suuremmalle hakijamäärälle kuin koskaan. Tieteen ja taiteen paine ja tarve on valtaisa, kasvava. Mitä rahoitusta saadakseen on sitten pitänyt tehdä? Täytyy olla terävä idea eli ajatus siitä, mitä maailma tällä hetkellä tarvitsee ja mikä uupuu. Täytyy olla ajassa mutta raikas, kontekstissa mutta rohkea ja päissään mutta kirkas. Täytyy selkeästi ilmaista, miten aikoo taian toteuttaa ja miksi olisi paras taikoja. Ajatus pitää kuvailla, perustella, taustoittaa, aikatauluttaa ja budjetoida. Itsensä pitää perustella aina uudelleen ja aina uusin sanoin. Kaikki tämä pitää ilmaista helposti ja puolelleen kutsuvasti. Täytyy olla vähän uuvuttavan pätevä. Joskus palkkatyön rakenteita ikävöidessäni muistan, että en silloin pystyisi samaan skaalaan kuin nyt: kuljen päin kiinnostuksiani, hankin rahoituksen ja tuotan mitä lupasin. Koko kaaren, kaikkinensa. Toisaalta, onko mitään palkitsevampaa kuin se, että ikioman havainnon ymmärtää anonyymi, joka haluaa rahoittaa itselle työaikaa ja -rauhaa? Mikä uskonvahvistus, mikä nähdyksi tuleminen. Ajattelen teitä usein, anonyymit. Ilman säätiöitä meillä ei olisi kaikkea tätä taidetta, tiedettä ja luovuutta tässä maassa. Suomen tulevaisuus ei ole kiihdyttämöissä, hautomoissa eikä iskunyrkeissä. Se on tieteen ja taiteen kaikkensa tekevissä. Ja hyvää Miina Sillanpäätä! 🍁🍁😍 #säätiöpäivä #säätiötekoja #kordelininsäätiö #kordelininsäätiöntuella #wsoykirjallisuussäätiö
Se on olemassa! Nimittäin kansallinen Käypä hoi Se on olemassa! Nimittäin kansallinen Käypä hoito -suositus vaihdevuosien oireiden hoitoon. Olen niin iloinen, että valtaisan suuri työ on valmis, ja toivon, että sekä yleis- että työterveyslääkärit saavat suosituksesta rohkeutta ja kättä pidempää hoitaa munasarjallisia. Tärkein suositus kuuluu näin: ”Oireisen potilaan vaihdevuosien hoidon voi aloittaa yleis- tai työterveyslääkäri, eikä gynekologin kannanottoa pääsääntöisesti tarvita.” En tiedä rikonko nyt jotain sääntöjä, mutta olin ihan lopuksi ihan pienesti mukana antamassa suosituksesta lausuntoa. Voin vilkaista jne. Korostin viestinnällisesti ikäasiaa ja sitä, että emme voi puhua vain menopaussista ja 51 vuoden iästä, sillä se vie vaihdevuosimielikuvan kauas viidenkympin taakse. Vaihdevuodet kuitenkin alkavat ennen menopaussia eli kuukautisten loppumista. Pidän tärkeänä, että myös lääkäreiden mielikuvia tässä mielessä päivitetään. Onkin NIIN mahtavaa, että siellä lukee mm. näin: ”Suositus koskee 40-vuotiaiden tai sitä vanhempien naisten verenkierron pienenevästä estrogeenipitoisuudesta johtuvien vaihdevuosioireiden hoitoa.” Niin! Että vaikka kuukautisten loppumisen keskimääräinen ikä onkin se 45–55 vuotta, myös nelikymppisistä puhutaan, ja oikeastaan nimenomaan heistä ja meistä puhutaan! Huutomerkki! ❣️ Se on kuulkaa iso juttu sitten kun se vastavalmistunut terveyskeskuslääkäri etsii valkoisessa, kaikuvassa huoneessaan vastauksia ja vastapäätä istuu hermostunut nelikymppinen. Että häntä on lupa hoitaa. Mah-ta-vaa. Suosituksessa on kaikkea kiinnostavaa, kuten että vaihdevuosioireiden helpottamiseen ei suositella ravintolisiä, kuten kasviestrogeeneja tai tähkäkimikkiä. Lue suositus läpi, lue liitteet ja lue itsesi sivistyneemmäksi. Vaihdevuodet koskevat välillisesti kaikkia ja suoraan joka toista ihmistä. Sivisty! ❣️❤️‍🩹💕💘💃🏼💃🏼 #menologeja #vaihdevuodet #esivaihdevuodet #käypähoito
Hyvää Tietokirjaviikkoa! Ja Lue tietokirjaa! -päivää. Minä luen tänään tietokirjaa Kulttuurin vuosisata, luova ohjelmatyö Yleisradiossa 1926–2026 (SKS Kirjat). Luin vastikään kolme hyvää tietokirjaa peräkanaa. Teokset olivat Sarviini puhkeaa lehti. Ihmeellinen Reidar Särestöniemi (Noora Vaarala, Gummerus); Syytös. Muuan akateeminen komitragedia (Hanna Kuusela, Vastapaino) ja Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta (Riie Heikkilä, Gaudeamus). Ai niin, paitsi että Syytös taisi sittenkin olla kaunoa. No, ehkä tällä viikolla keskustellaan myös tietokirjallisuuden alalejeista, määrittelyistä ja mahdollisuuksista. Tervetuloa nimittäin Tietokirjafestivaalille Tekstin talolle nyt 5.—6.9. Teemana on Muutos, ja sehän todellakin sopii. Katso ohjelma tietokirjafestivaali.fi. Ohjelma on valtavan hyvä ja laaja, en haluaisi missata. Minä olen mukana perjantaina keskustelemassa tietokirjailijan työstä vuonna 2035 (heleppo aihe) ja lauantaina saan alustaa lasten ja nuorten tietokirjallisuuden näkyvyydestä. Tervetuloa siis myös lanu-kahveille. Jos et pääse paikalle Helsinkiin, Parvisalin ohjelma striimataan Yle Areenaan Suorana suomalaisilta -palveluun. Tietokirjallisuudessa itsessään on lukuisia kulmia, ja vielä enemmän se muotona avaa näkökulmia maailmaan. Se on todellakin festareiden arvoista. Nähdään Tekstin talolla, tulethan moikkaamaan! 📚📚 #luetietokirjaa #tietokirjafestivaali #tietokirjaviikko
Elokuinen lauantai, puutarhajuhlat. Läsnä on op Elokuinen lauantai, puutarhajuhlat. Läsnä on opiskelukavereita – virkaihmisiä, asiantuntijoita. Hortensia häikäisee ja kesä on kypsä. Sitten jokaisen kanssa: Milloin töihin? Ootko jo palannut. Maanantaina. Kaks päivää takana. Lusittu on. Tämä aika on freelancerina minulle hankalimpia, ja nyt jo tunnistan asian. Niin moni palaa ja minä en palaa, minä aaltoilen. Olen työni piirissä koko ajan ja se on ilo ja se on taakka, mutta valinta on omani. Suurin muutos on aika, jonka annan itseni istua läppärin äärellä. Istumisen lisääntyminen on suorassa yhteydessä elämänlaadun heikkenemiseen. Järjetöntä! Tähän täytyy saada muutos. Toimistoille palaavien tärkein tehtävä vaikuttaa minusta lähinnä fyysiseltä: hankkiutua töihin ja siirtyä tilassa. Mennä. Kokoukset, lounaat ja työkaverit vetävät innottomimmatkin työn piiriin. Friikun lomaltapaluu taas on itsesäätelyn koetus. Sisimmästään täytyy kaivaa jokin selkeä alkupiste, muutos. Etsin silmälasit, joiden terävyyttä en kesällä kaivannut. Luen tekstejä vaativammin ja syvemmältä. Punaan huulet. Nojailen toisten virka-aikoihin kun omani vielä notkuvat. Olen lukenut kesällä paljon, mutten tehnyt juuri muistiinpanoja. Olen ollut radiossa ja työstänyt rahoitushakemuksia ja tekstiä. Ehkä siellä oli lomaakin. Kyllä se tuntui lomalta. Loma tuntui vedeltä. Vesi rajasi tilan ilman pistokkeita, ilman statusta. Vai onko kyse rajojen pitävyyden sijaan niiden hengittävyydestä ja vapaudesta? Jos rajaa ei ole suuntaan, tarvitseeko sitä olla toiseenkaan? Luulen, että olen kelannut tämän läpi jo vuosi sitten. Vapaata, kaunista elokuuta! 💜🩷🌾 #freelancer #vapaaagentti #kirjoittaminen
Follow on Instagram
  • Follow
  • Follow

copyright Aino-Mari Tuuri 2026