Ota yhteyttä

Haluatko suunnitteluapua tai ehkä tehdä yhdessä töitä?

Tarvitsetko tekstiä, ääntä, paneutunutta ajattelua tai erityisiä näkökulmia?

Ole yhteydessä! / Feel free to contact me, I communicate and work also in English.

Sähköposti

agent (at) agenttuuri.fi

Instagram

instagram.com/ainomarituuriwrites/

Tässä on mun eka tietokirja! Mahtavan tutkijan

Tässä on mun eka tietokirja!

Mahtavan tutkijan Mona Mannevuon Yle-kolumni palautti aiheen mieleeni. Linkkaan kolumnin tarinoihin. Mannevuo kirjoittaa, että työelämän epävarmuus on jäänyt syntyvyyden laskuun liittyvässä keskustelussa liian vähälle huomiolle.

Olen samaa mieltä, ja halusin tutkia asiaa syvemmin jo seitsemisen vuotta sitten. Kirja Lapset vai työ, uskallanko perustaa perheen ilmestyi 2018. Sitä ennen olin pohtinut kasvavaa julkista puhetta syntyvyydestä ja lasten saamisesta jo pitkään, myös omalta kohdaltani.

Pohdin muuttunutta työelämää, jota tuohon aikaan kutsuttiin ”uudeksi työksi” – pätkittäistä, epävarmaa, määräaikaista, projektimaista ja yrittäjämäistä työnteon tapaa, joka kasvoi monesta syystä, mm. laman jälkeen ja yksilöllistymis- ja globalisaatiokehityksen myötä.

Miten ja ennen kaikkea missä vaiheessa tällaisia pätkiä voisi uskaltaa yrittää saada lasta, jos niin halusi tehdä? Miten muut olivat tehneet? Halusin tietää, joten päätin kysyä.

Haastattelin kirjaan erilaisia työuria luoneita ihmisiä ja kysyin, mihin väliin lapsi tai toive lapsesta mahtui. Mukana oli mm. uraa lasten välissä luonut Anni Sinnemäki, pätkätöissä poliitikkona toiminut Riikka Pakarinen, yrittäjämäistä työtä perheaiheissa tehnyt Hanna Väyrynen, tanssijapariskunta, lapsen adoptoinut, lapsen yksin hankkinut, johtajasopimuksella työskentelevä ja monta määräaikaista opea.

On aika jännää, että kirja on yhä superajankohtainen, mutta toisaalta, ehkäpä se onkin selvää. Mielessäni on käynyt, että pitäisi tehdä tästä joskus uusi versio — osa II. 💕

#lapsetvaityö #tietokirjallisuus #perheellistyminen #agenttuuri #minervakustannus

Riemulla saan kertoa, että ensi vuosi on taas kir

Riemulla saan kertoa, että ensi vuosi on taas kirjavuosi! 💜

Aiheeni on aivan maailman paras ✨esivaihdevuodet✨, jossa yhdistyy kaikki kiinnostava ja tärkeä yhteiskunnasta hoivaan, kulttuurisuudesta puhetapoihin, vallasta naistyypillisyyteen, taloudesta tutkimukseen — ja hormoneista omaan napaan. Paneudun kirjassa aivan erityisesti nelikymppisyyteen ja vaihdevuosien alkusoittoon.

Menologeja – Tutkimusmatka esivaihdevuosiin -tietokirjan julkaisee WSOY maaliskuussa. Kirja on nyt ennakkotilattavissa kirja.fi.stä.

Olen työskennellyt vaihdevuosi- ja esivaihdevuosi-aiheen kanssa nyt kaksi vuotta, sillä lähetin ensimmäiset vaihtari- ja podcast-aiheiset sähköpostit loppuvuodesta 2022. Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon ainakin vaihdevuosisisällön määrässä – mutta onko paljon muussa? Mitä pitää tietää? Tästä kirjassa kerron.

Itsekin olen muuttunut, ja siitäkin kirjoitan. Olen haastatellut lukuisilla aikavyöhykkeillä ja viimeksi maanantaina sain vierailla lääkiksen vaihdevuosiseminaarissa.

Innostuneita terveisiä täältä kirjoittamisleiriltä! 👋🏼✍🏼✍🏼

Olisi myös ihanaa kuulla: mistä esivaihdevuosiasiasta haluaisit lukea lisää?

Kirjan kansi on musta ihan mahtava, sen on suunnitellut graafikko Juuli Miettilä, @juuli_moi 💜💜

#menologeja #esivaihdevuodet #vaihdevuodet #tietokirjallisuus #wsoykirjat @wsoykirjat

No kiinnostavathan ne, digitaaliset ihmissuhteet.

No kiinnostavathan ne, digitaaliset ihmissuhteet. 💫

Norjalaisen Matsin elämästä on tullut Netflix-dokkari, jota en ole vielä nähnyt, mutta tarina on tuttu – kirjoitin siitä jo 2022 ilmestyneeseen tietokirjaani digitaalisista ihmissuhteista. Kuvissa otteita kirjasta.

Tavoitin tuolloin suomalaisen Janinan, jota haastattelin kirjaan. Hän pelasi aikoinaan Matsin kanssa ja oli läsnä Matsin hautajaisissakin.

Hesarin Jussi Ahlroth kirjoittaa dokkariarviossaan, että ”Ibelinin ihmeellinen elämä on dokumentti tästä uudenlaisesta maailmasta ja sen uudisraivaajasta, pyörätuolissaan”. Uudella maailmalla hän viittaa pelimaailmaan, jossa ”fyysinen ja virtuaalinen sekoittuvat”. Tämä on totta, ja juuri siksi kirjoitin Matsin tarinan kirjaani mukaan. Ystävyyttä on monenlaista.

Haluaisin kuitenkin tehdä suuremman eron pelien ja muun digikäytön, etenkin somen, välille. Suurimmalle osalle digimaailma on yhä muista ahnaasti pois vievää. Laitteiden tehtävä on ottaa omakseen, somen tehtävä on pitää muassaan.

Samalla tarvitsemme ihan erilaista puhetta pitkistä, tarinallisista ja usein yhteisöllisistä peleistä kuin somesta. Ne ovat eri asioita eikä niitä yhdistä kuin abstrakti ”digitaalisuus”. Pelaajilla on usein monenlaisia taitoja ja resursseja, sitoutumiskykyä ja luovuutta. He rakentavat yhteistä tarinaa joskus vuosien ajan. Some taas kaappaa helposti ne, joilla ei ole näitä etuoikeuksia. Matsin tarina on hyvin erityinen, dokkariainesta, mutta nykydigimaailmasta se ei kerro eikä ainakaan mistään uudesta — päinvastoin. 💫

#digiihmissuhteet #digitaalisuus #aikakonekirja

Iloinen kirjamessu- ja syysviikonloppu. 📚🍁

Iloinen kirjamessu- ja syysviikonloppu. 📚🍁

Lauantaina messuilla keskusteltiin tulevaisuuden lukijoista, lavalla kanssani olivat Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Emmi Jäkkö, opettaja ja lasten tietokirjailija Karoliina Suoniemi ja tulevaisuudentutkija, lasten tietokirjailija Otto Tähkäpää.

Yksi keskustelusta mieleeni jäänyt ajatus on, että tulevaisuuden lukijuus rakentuu tänään monilla ja monen tahon pienilläkin teoilla: että pidämme kirjoja ja lukemista tärkeänä, esillä, arvossa ja varjelemme tulevien aikuisten aikaa. Suunnittelemme lukemista tiloihin ja arkeen. #Digivanhemmuus liittyy aiheeseen.

Tässä maailmassa tietoa on, mutta tietokirjat kontekstoivat, suhteuttavat ja ovat luotettavia — siitäkin täytyy todella pitää kiinni. Kiitos keskustelijoille, ja kiitos kaikille messuilla kohdatuille! 👋🏼

Ehdin viikonloppuna myös juhlia nelikymppistä, laulaa karaokea, uppoutua lehtiin ja hoitaa sipulihommia. Kirjakansa toi energiaa ja valoa pimeään, kiitos❣️

📷 Messukuva Eveliina Laurila @tietokirjailijat

#helsinginkirjamessut @lukukeskuslascentrum

Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää! 📚

Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää! 📚📚

Ja Kiven myös. (Ajattelen kyllä, että nuo henkilöt voisi hiljakseen tipautella liputuspäivistä pois, tai ehkä ne voisi niputtaa niputuspäiviksi.)

Kurkkaan kuvassa kirjoitustyöstä ruudun takaa, läppärin takaa, käsikirjoituksen takaa residenssitouhuista. Etenee, mutta hyvä ihme, miten paljon aikaa tämä taas vie. Yllätyn joka kerta. Ehkä pääsen vielä tekstin takaa sen päälle.

Yhä harvempi voi vastaisuudessa tehdä kirjallisuutta työkseen. Ehkäpä siitäkin tulee harvain harrastus, luksusta. Toimiva apurahoitusjärjestelmä on kirjallisuuden ranka, ja toivon, että se kehittyy edelleen.

Kirjoitan juuri nyt paljon mutta luen silti ja siksi. Myös suomalaista kirjallisuutta — parhaillani teosta Noitarakastaja @astridswanfinland.

#kirjoittaminen #tietokirjallisuus #suomalaisenkirjallisuudenpäivä

Helsingin kirjamessujen teema on tänä vuonna tul

Helsingin kirjamessujen teema on tänä vuonna tulevaisuus.

Minulla on ilo vetää messujen takuulla tärkein keskustelu, nimittäin keskustelu tulevaisuuden lukijoista. Jos tulevaisuudessa on lukijoita, on tulevaisuudessa myös kirjoittajia, kirjoja, kirjallisuutta ja kirjamessuja.

Mutta keitä he ovat? Ja miten he ovat päässeet kiinni lukemiseen? Miten digiajassa kasvaminen muuttaa tulevaisuuden aikuisten lukemista? Voiko tietokirjallisuus toimia porttina kaikenlaiseen kirjallisuuteen ja monenlaiseen lukijuuteen?

Lauantaina 26.10. keskustelemme Kruununhaka-lavalla Lukukeskuksen toiminnanjohtajan Emmi Jäkön, opettajan ja lasten tietokirjailijan Karoliina Suoniemen sekä tulevaisuudentutkijan ja lasten tietokirjailijan Otto Tähkäpään kanssa. Mukana Lukukeskus ja Suomen tietokirjailijat.

Lämpimästi tervetuloa kuulolle❣️

@lukukeskuslascentrum @tietokirjailijat @helsinginkirjamessut #helsinginkirjamessut

Imagen viimeinen printti. Haikeaa, mutta jatkoa se

Imagen viimeinen printti. Haikeaa, mutta jatkoa seuraa. ✍🏼

Minulla oli ilo ja nautinto kirjoittaa siihen juttu sählyasiantuntija Toni Lötjösestä ja kirjoittamista varten katsoa häntä monen hetken verran. Tuijottaa, kytätä, silmäillä, tsekkailla.

Kirjoittaessani ja muuten olympialaistenkin äärellä mietin paljon katsetta, sen kohteena olemista, valtaa ja varsinkin miehistä katsetta, male gaze. Sellaisen olen varmasti aikani lapsena omaksunut myös omiin silmiini. Voiko sitä jotenkin kääntää, suunnata päättäväisesti toisin, ottaa haltuun, käyttää?

Minua kiinnosti ajatus monen kerroksen katseesta: miten kohteena oleminen muuttuu, kun ollaan kasvotusten, entä kameran kautta ja ruudun takaa, tai katsotaan sitä että kaikki muutkin yleisössä katsovat? Entä kun kohde on aikamoinen katsoja itsekin?

Inspiraatiobiisini oli Dia Lipan ja Sean Paulin biisi No Lie, sillä ajattelin sen sanat alkuun väärin: Fill your eyes. Täytä silmäsi, katso täyteen saakka ja piripintaan. Mutta sanat ovatkin Feel your eyes. Minusta se ei ole yhtään niin hyvä.

Jutun ilmestymisen jälkeen moni katsoja on etsiytynyt digikanaviini, Instaan ja Linkkariin ja ties minne. Terve! 👋🏼 Ehkä te olette halunneet omin silmin nähdä, kuka katsoi ja kirjoitti? Minkä näköinen se on itse? (No tämän näköinen, katso postauksen viimeinen kuva.)

Kiitos mahtava @toni.lotjonen. Ja kiitos paperi-Image, kaipaamme mutta jatkamme.

Jutun kuvat: Antti Raatikainen
Tyyli: Suvi Poutiainen

#kirjoittaminen #tonilötjönen #salibandy #imagelehti @imagelehti @apu_360

Elokuu on käynnistynyt kännykkäpuheella yhtä v

Elokuu on käynnistynyt kännykkäpuheella yhtä varmasti kuin syysleimuni alkavat kukkia.

Keskustelua vuosia seuranneena ja kirjoja aiheesta kirjoittaneena pika-analysoin, että keskustelun sävy on erilainen kuin aiemmin. Se on rajoittamaan pyrkivä, miltei huolestunut ja jos ei vielä kovin aktiivinen, ainakin toimintaa suunnitteleva.

Äänessä ovat viimein muutkin kuin laitekauppiaat – ammattikasvattajat, koululaitokset, vanhemmat ja tyyliin kauppakamarit. Päättäjät. Jopa työelämän ja yritysten edustajat on valjastettu kertomaan, että tästä ei hyvä seuraa, kun pian ei löydy työhön ihmisiä, jotka osaavat keskittyä.

Totta puhuen olen itse jo vähän kyllästynyt ja siirtynyt seuraajaksi. Mutta viimein joku kuuntelee, onneksi. Esikoisen sukupolvi on nyt käyttänyt kännyköitään täyden peruskoulun ajan. Seuraukset heille ja Suomelle nähdään sitten myöhemmin.

Samaan aikaan meillä aloitellaan lukiota. Ensimmäinen viesti koululta koski tietokoneiden jakamista. Tiesitkö, että maksuton lukio tarkoittaa etupäässä sitä, että materiaalit ovat yhteiskunnalle edullisemmin digimuodossa?

Läppärillä, sielläpä ne. Ja sielläpä he. Lopullinen hinta jää sekin nähtäväksi.

#aikakonekirja #puhelimenpomoksi #digivanhemmuus

Tervehdys vapaan kirjoittajan kesästä, kotikutoi

Tervehdys vapaan kirjoittajan kesästä, kotikutoisesta kirjoitusresidenssistä ja iltauinneilta.

Olen siinä helpottuneessa vaiheessa, jossa alun matkustaminen ja paniikki on selätetty. Ai niin, tästä oli kyse, minähän pidinkin tästä! Rutiini on luotu ja tunnit kuluvat itsestään. Eivät ne kai mihinkään erityiseen liu’u, kirjoittamiseen ja ajattelemiseen ja lukemiseen ja kuuntelemiseen ja syömiseen ja kävelyihin ja iltauinteihin. Enhän minä yksin ole vaan sen työn äärellä.

Ajatuksissa pyörivät upeat aiheet, nimittäin vaihdevuodet ja etenkin esivaihdevuodet! Kerron tästä myöhemmin lisää. ✨🫶🏼🥰

Kuvassa olen iltauinnilla ihmeellisellä hiekkarannalla, jossa on korkea töyräs mutta matala ranta. Paikalliset pojat kävelivät melkein keskelle lahtea, jonka takana järvi sitten voimakkaasti syvenee. Heistä oli selvästi kiva kertoa tämä kaikki minulle. Minä ilolla kuuntelin.

#kirjoittaminen #vapaaagentti #vaihdevuodet #esivaihdevuodet #menologeja

Uusia kuvia eli tulossa uusia juttuja! ✨✨ Kuu

Uusia kuvia eli tulossa uusia juttuja! ✨✨

Kuudetta kuudes tänään. Lähdin kotoa kaunein kiharoin mutta Helsingin kostea hönkäys veti mutkat suoriksi. No ei se mitään, löydän tästä analogian tulevaan projektiin. 〰️💫

Edit: Se on varmaan oikeasti ”kauniin kiharoin”, mutta minusta kaunein kuulostaa enemmän monikolta, plus kauniimmalta.

📷 Otto Virtanen ja kuvasta kuva Laura Arvela.

Vähän vallankumousta maanantaihin! Olen monesti

Vähän vallankumousta maanantaihin!

Olen monesti sanonut, että uusi vanhempien sukupolvi suhtautuu digilaitteisiin aivan uudella tavalla. Olen saanut seurata tätä läheltä, kun omia lapsiani on peruskoulun ääripäissä, niin ysillä kuin ekalla ja siinä välissäkin.

Ekaluokan vanhempainryhmässämme älylaitteista puhutaan kriittisesti ja niistä ylipäätään puhutaan. Tämä on uutta. Tulkitsen, että muutos lähtee ruohonjuurelta siksi, että sinne valuu kaikki haitta: valuu säätely, valuu aikarosvous, valuvat haitalliset sisällöt, valuvat perhedynaniikan hankaluudet. [Tässä on kohta, johon pitäisi kirjoittaa hyödyistä, mutta rikon nyt kapinallisesti tätä kaavaa. Ja joo, vanhempainryhmä on Whatsappissa, ymmärrän, mutta me olemme kuitenkin aikuisia.]

Samaan aikaan on syntynyt monenlaisia vanhemmista lähtöisin olevia liikkeitä ja huolenilmauksia. Olen niistä tosi iloinen – omista huolistani kirjoitin pahimpaan pandemia-aikaan Aikakone-kirjaan.

On koulukohtaisia löyhiä sopimuksia, yhteisiä päätöksiä, on digitaalisen kasvurauhan aloitetta. USA:ssa on Wait Until 8th -liike (joka harmi kyllä tuo mieleeni jonkin odota avioliittoon -kamppiksen ja nostattaa halun vain vastustaa, apua, en tiedä miksi!).

Ehkä muutoksen on sytyttänyt kotien kiristynyt ilmapiiri ja laitteiden aikarosvous? Jokin sellainen niin kutsutussa käyttäjäpinnassa eli perheissä nyt kytee, mikä saa vaatimaan yhteiskunnan ylempien tasojen tukea. Alhaalta ylöspäin. Niin alkaa vallankumous. Aikakone-kirjassa uudelleen nimeän digivallankumoukseksi sen, kun valta siirtyy yrityksiltä ruohonjuuritasolle.

Lisään storyihin tosi hyviä linkkejä, jotka lisään myös Aikakone-kohokohtiin. Suositus!

#aikakonekirja #puhelimenpomoksi #digivanhemmuus #digitaalinenkasvurauha #digitaalisuus

Neule! 💚🤍🩵 Päättyviä lankoja -artsu l

Neule! 💚🤍🩵

Päättyviä lankoja -artsu löytyy huhtikuun Imagesta.

Joskus on tehtävä juttu, vaikka ei periaatteessa ehtisi. Joskus on soitettava puhelu, vaikka ei periaatteessa edes tee juttua. Joskus on seurattava jälkiä ja noustava junaan, vaikka ei yhtään tiedä, mitä on vastassa vai onko mitään.

Uteliaisuuteni voitti. Sain seurata johtolankoja, ja nyt sinä saat lukea langoista netistä ja printistä. Laitan linkin storyihin. Jutun voi myös kuunnella Kati Lahtisen lukemana. 🩵

Täähän oli ihanaa. Kuvassa jutun neule ja siinä minä. 🩵💚🩵

@imagelehti @apu_360 @katitlahtinen #imagelehti

Pidempien projektien väleissä on ihanaa ja irrot

Pidempien projektien väleissä on ihanaa ja irrottavaa kirjoittaa lyhyempiä juttuja, kuten tämä teksti kirjailija Leena Parkkisesta ja taiteilija Zagros Manucharista huhtikuun Eevassa.

Jutun lyhyys ei kuitenkaan ole mikään varsinainen helpotus. Usein tuntuu just siltä mitä se onkin: yritys laittaa paljon vähään! Samalla sellainen kirjoittaminen virkistää ja muistuttaa, ohjaa keskittymään olennaiseen. Yritän pitää tästä katseesta kiinni myös tietokirja- ja podcast-kirjoittamisessani.

Ihmissuhteet ovat kyllä loputtoman kiinnostavia. Ehkä kaikki mitä meillä lopulta on? Tuossa noin, ihmisten välillä, sohvalla.

Nämä yhdessä myös työskentelevät taiteilijat tekevät @kapykolonvakea -kirjoja, luovat omia ja kuitenkin yhteisiä minimaailmojaan. Ja luovat tietenkin paljon ja itse asiassa todella ahkerasti omilla tahoillaan. Kiitos kun sain teitä tarkkailla! 🤩

Lehden kannessa muistaakseni minullekin jotain tanssi-ilmaisun kaltaista lukiossa opettanut Hanna Brotherus. Valloittavat Leena ja Zagros -kuvat on ottanut Essi Lyytikäinen. ✨

@eevamedia @leena_parkkinen #zagrosmanuchar

Voihan media-alan freelanceriys! Hesarissa on tän

Voihan media-alan freelanceriys! Hesarissa on tänään juttua televisioalan tuotannoista, työsuhteista ja niiden vaikeuksista.

Olen käyttänyt Aikakone-kirjassa esimerkkinä juuri televisio-alan friikkuja (kaksi ekaa kuvaa). Kirjoitin tekstin joskus korona-aikaan, mutta mikään ei ole muuttunut. Freelancereille somettaminen ei ole hauska harrastus, se on elintärkeä pakko olla online. Se on monimutkaista työn valumista koko muuhun elämään.

Kuten jutussa sanotaan: olet juuri niin hyvä kuin viimeisin ravisi. On pakko tsekkailla keikkoja, on pakko osallistua ja olla näkyvissä. Se on täysin erilainen kaikkensa antamisen ja digikoukuttumisen todellisuus kuin ihmisillä, joilla on varaa olla poissa ja varaa olla hiljaa. Vetäytyminen vaatii varoja.

Olikin aivan mahtavaa lukea tutkija Karoliina Lamberg-Talvitien haastis Imagesta (vika kuva). Hän sanoo, että digitaalinen epätasa-arvo on nouseva kansainvälinen tutkimusala. Olen niin iloinen!

Suomalainen digikeskustelu tuntuu nimittäin kokonaan sivuuttaneen digitaalisen luokka-asetelman (vai onko luokka liian tiukka sana tähän? Aiheuttaako se digivoittajissa epämukavuutta?).

Tähän liittyy olennaisesti alaikäisten käyttäminen ja pakottaminen jonkinlaisesta turhan joutilaasta luokasta digitaalisen ansainnan välineiksi – aina jollekulle toiselle, joka ei itse ole online. 📲

#Aikakonekirja #kustantamossa #freelanceriys #digitaalisuus #media #karoliinalambergtalvitie #imagelehti

Onnea Eeva-lehti 90 vuotta! Tasa-arvo ei ehkä o

Onnea Eeva-lehti 90 vuotta!

Tasa-arvo ei ehkä ole naisten mekaanista laskemista mediassa, mutta kyllä se ihan hemmetin usein siitä liikkeelle lähtee.

Niin kutsutut naistenlehdet ovat kannatelleet niin kutsuttuja naisten aiheita vuosikymmeniä, vuosisadan. Niillä on rohkeutta sanoa, että ehkäpä naisaiheet eivät olekaan vain naisten aiheita. Ehkäpä vaihdevuodet, naisten terveydenhoito, palkkatasa-arvo, lähisuhdeväkivalta ja muut sukupuolittuneet ilmiöt ovatkin itse asiassa mitä yhteiskunnallisimpia aiheita? (Ovat, ne ovat.)

Mulla on ollut ilo tutustua viime vuosina Eevan ja eeva.fi:n porukkaan. Huomaan kuvailevani koko mediaa ennen muuta sanoilla ”tosi kirjallinen”. #Kirjallisuus on iso osa tätä mediaa, ja minusta tämä kirjallinen katse vaikuttaa kaikkeen, mitä lehti on.

Sain kirjoittaa juhlaturbonumeroon suhdehaastattelun kaikista tykeimmästä ja elämän usein pisimmästä ihmissuhteesta. Siis sisaruksista! Nämä sisarukset ovat näyttelijä Joanna Haartti ja arkkitehti-juontaja Samppa Lappalainen. Sisarukset tulevat usein omiksi itsekseen myös toistensa kautta, suhteessa toiseen ja toisen rinnalla, se on tosi kiinnostavaa. Kiitos lämpimästä kohtaamisesta, kaksikko! 💕

@eevamedia #eevamedia #vaihdevuodet #menologeja #naistenpäivä #joannahaartti

Hyvää Kalevalan päivää! Minulla on ilo viett

Hyvää Kalevalan päivää!

Minulla on ilo viettää sitä Tartossa. Tämä on monella tavalla osuvaa, viettihän Elias Lönnrot täällä paljon aikaa. Kaiken lisäksi residenssini tarjoaa kansanrunouden keruuta ja julkaisemista rahoittanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, iso kiitos ja paljon terveisiä mahtavien kirjojen keskeltä! (Kuvassa pieni palanen asunnon kirjahyllyä.) Tiesittekö muuten, että Lönnrot keksi sanan #kirjallisuus vuonna 1831 juuri SKS:n nimeä varten?

Kansanrunoudesta puheen ollen, perustin tämän IG-tilin Tartossa kun olin täällä viimeksi, kaksi ja puoli vuotta sitten. Se oli koronasulkujen jälkeistä aikaa, maailman jälleen avautumisen aikaa. Yhä edelleen tykkään kaupungista ihan valtavasti. Vaikka vuodenaika on mitä on, kaupunki on kaunis, kiinnostava, hyvin kerroksellinen. Rosoinenkin, paljon nähnyt! Aina jossain talonseinässä on jokin tiede- tai Lönnrot-laatta. Viime vierailullani Emajoen sillat eivät olleet sinikeltaisia, nyt ovat.

Iltalukemiseksi olen valinnut Kai Aareleidia, joka hänkin on kotoisin Tartosta. Iltaa ennen aion kirjoittaa ja nauttia Kalevalan päivän leivoksen jossakin kaupungin mahtavista leivoskahviloista. ✍🏼✍🏼

#suomalaisenkirjallisuudenseura #kalevalanpäivä

”Kaipaan keskustelua teknologian poliittisuudest

”Kaipaan keskustelua teknologian poliittisuudesta, mutta jarrua muuhun teknologiaan liittyvään moraalipaniikkiin, joka on erikoinen ja historiassa monesti toistunut ilmiö”, sanoo toimittaja Oskari Onninen Long Playn Lyhyet-jutussa.

Kuulkaa, ei tässä ole kyse mistään moraalipaniikista. Täällä ollaan ihan rauhallisia. Täällä tunnetaan hyvin teknologiaa kohtaan alati osoitettu kriittisyys (kirjoitustaito, elokuvat, you name it). Täällä on viestinnän oppihistoriat tentitty. Eniten täällä ollaan nykyään lähinnä apeita nykylasten puolesta ja aikuisten kyvyttömyydestä.

Mutta: paniikista puhuminen on aika laiska tapa mitätöidä lasten kanssa työskentelevien tai elävien huoli ja havainnot.

Ja: teknologian poliittisuutta ei Suomessa havaita vielä oikeastaan lainkaan. Tällä hetkellä toteutamme menneiden sukupolvien poliittisia fantasioita, historian utopioita. Sellaisia ovat yhdessä hidas päätöksenteko ja nopeat teknologiset muutokset. Esimerkiksi alaikäisten asema on kuitenkin äärimmäisen poliittinen ja epämukava asetelma: kenen arvoja toteutamme, kun lapsilla ei ole valtaa, mutta haluamme silti heidän kaupalliset minuuttinsa?

Lapsissa ja digilaitteissa on lopulta tosi paljon kyse ihan arkisista asioista: siitä jutellaanko kaverille välitunnilla, osataanko kohdata — lauletaanko retkibussissa.

Bussiesimerkki onkin aivan ihana, ja olen itsekin kirjoittanut bussista Aikakone-kirjassa (pätkä aloituskuvassa). Tämä tarina on surullinen. Nyt uusi koulu on rakennettu ja lapsikin yläkoulussa.

Ihanaa, että urjalalaisessa Aseman koulussa on tehty määrätietoisesti toisin. Uskon, että näin toimimme jatkossa yleisemminkin. Hyvä Aseman koulu!

#aikakonekirja #puhelimenpomoksi #asemankoulu #cygnaeuspalkinto #longplay #digivanhemmuus

Hesari gallupoi lasten kännykänkäytön rajoitta

Hesari gallupoi lasten kännykänkäytön rajoittamisesta. Selvän enemmistön mielestä 15 vuotta on sopiva ikä, että lapselle voi antaa päätösvaltaa omasta ruutuajastaan.

Mieleeni pälähti sosiaalipsykologi Jonathan Haidl, josta kirjoitin Aikakone-kirjaan jo silloin kolmisen vuotta sitten. Haidlin mukaan puhelimen voisi antaa yläkouluikäiselle – paitsi että hei, yläkoulu on muutenkin vaikeaa aikaa. ”Make it sixteen”, hän kommentoi dokumentissa (kuvissa otteita kirjasta Aikakone, ihmissuhteet digimaailmassa).

En tiedä vastaajien ikäjakaumasta mitään, mutta olen aika huvittunut ajatuksesta, jossa 15-vuotias olisi tosi kykenevä ottamaan vastuuta omasta henkilökohtaisesta taistelustaan mielihyvää, personoitua tarjontaa ja ihania, nopeita ja varmoja palkintoja vastaan. Veikkaakin, että 15-vuotiaan vanhemmat eivät vain enää jaksa, voi tai osaa rajoittaa lastaan, ja tällaisissa kyselyissä tulee sitten ilmi vanhempainstrategia, joka on: herran haltuun.

Tiedättekö, missä iso osa sen ikäisistä vietti tämänkin joululomansa? Mitä veikkaatte? Uskommeko me nyt ihan yleisesti, että oma rajoittaminen ja itsen säätely on ylipäätään mahdollista? Siis siten, ettei nuori kuitenkaan kokonaan lopeta käyttöä (kun ei vaan voi)?

Yläkoulun vanhempainillassa neuropsykologi Heli Isomäki taannoin muistutti, että medialaitteiden käyttö perustuu dopamiiniaineenvaihduntaan. Nämä ovat omia sanojani siitä mitä luennosta muistan, mutta nuorten aivot on suurin piirtein kyllästetty mielihyvähormoneilla pitkin päivää. Ei ole ihme, jos muiden ihmisten seura ei enää ”tunnu miltään” tai ihmisten kohtaamisesta ylipäätään ei saa mitään irti. Näiden kohtaamisten taas tulisi olla lajimme mielihyvän lähde.

(Pieni jatko kommenteissa. 👇🏼👇🏼)

#aikakonekirja #puhelimenpomoksi #digivanhemmuus #kustantamossa #tammikirjat

HS arvioi viisi kiinnostavaa uutuuspodcastia, ja s

HS arvioi viisi kiinnostavaa uutuuspodcastia, ja sepä on kiva juttu ainakin kahdella tavalla. ✨✨

Menologeja saa hienon arvion, iso kiitos. Sarjaa kuvaillaan ”erinomaisen informatiiviseksi tutkimusmatkaksi vaihdevuosiin”, ja tätä juuri tavoittelin.

”Tuuri vyöryttää kuulijoilleen niin kiehtovia historian anekdootteja kuin tuoretta tutkimustietoakin.” Ja: ”Podcastissa vilahtelee asiantuntijoita, mutta pääasiassa Tuuri luottaa kerronnassa omaan ääneensä, mikä on tässä tapauksessa onnistunut ratkaisu.” Kiitos, niin kiva kuulla.

Erityiset kiitokset lähetän tuottaja-Katille ja arviossakin kehutulle ääni-Samille. 😘😘 Ja myös niille vilahteleville asiantuntijoille!

Ja se toinen ilon aihe? Audion huomioiminen kulttuurisivuilla. Olen vuosikausia kaivannut kaikkeen mediaan enemmän ja parempaa kritiikkiä. Supersuositusta audiosta, tietokirjoista, näyttelyistä, lastenkulttuurista… enemmän! Kaipaan kuratointia, suosituksia, kritiikkiä! Lisää!

Kuvissa myös Hesarin pääkirjoitus tänään: kiitos siitäkin. Koko Menologeja pohjaa oikeastaan tuohon ajatukseen ja asetelmaan.

#menologeja #eevamedia #helsinginsanomat @katitlahtinen @deepsami @eevamedia

Jakso 6, METAMORFOOSI 🦋 Se alkoi kun täytin 3

Jakso 6, METAMORFOOSI 🦋

Se alkoi kun täytin 38: vanhempien naisten tekstien nälkäinen lukeminen. Ympäröin itseni sanoilla, halusin lukea ja ymmärtää ja peilata. Osa kirjoitti Tove Ditlevsenin tapaan pitkiä kasvun kaaria, osa reflektoi mennyttä Deborah Levyn tavoin, osa mietti kehosuhdettaan muina Laura Kolbeina. Ja niin edelleen.

Jostain sieltä varmaan alun alkaen lähti haluni ottaa selvää vaihdevuosista ja kirjoittaa Menologeja. Viimeisessä jaksossa pohdin aikaa jälkeen. Mitä sellaista minä vielä tällä hetkellä huomaamattanikin kannan, josta vaihdevuodet kenties vapauttavat? Voisiko kehitystä ajatella toisin kuin huonontumisen ja heikkenemisen kautta – vaikkapa lean-filosofisesti? Hakemalla hain muita kulmia ja liinauksen ajatus huvitti, mutta istui. Louhi tietenkin kulki mukanani viimeiseen jaksoon saakka. Tai lenteli, miten vain.

Menologien kirjoittaminen oli ihanaa, niin kuin tällaiset projektit parhaimmillaan vaan voivat olla. Projektissa yhdistyvät oma kiinnostus, tiedonhalu ja vapaus käyttää omia keinoja ja katsetta. Kiitos vielä luottamuksesta ja vapaudesta @eevamedia ja koko porukka! Vapaudesta ja vapautumisesta puhun myös viimeisessä jaksossa. Mietin kysymystä yhä aika ajoin: mistä sitä oikein vapautuu. Varmasti vastaukseni muuttuu ajan myötä.

Laukku on nyt pakattu, Tyttökullat katsottu ja valmistauduttu! Vaikka kuten jaksossakin sanon, valmis ei tarvitse olla, sen kun lähtee.

Kiitos matkaseurasta kaikille kuunnelleille! 🧡❤️🧳

#menologeja #vaihdevuodet #esivaihdevuodet #perimenopaussi #kirjallisuus #eevamedia @eevamedia

Load More Follow on Instagram